keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Lasagne

Jehei, kello on 7 aamulla ja oon ollu hereillä jo pari tuntia, jeijj tätä vuorotyöläisen unirytmiä. No, koska nukkuminen on mitä ilmeisemmin yliarvostettua, ajattelin jakaa pari päivää sitten tekemäni lasagnen ohjeen, koska se oli ihan jär-kyt-tä-vän hyvää. Ihan siis tälleen vaatimattomasti itse sanottuna.

Tarvitset:
• 400g jauhelihaa
• yhden punasipulin
• 3 kynttä valkosipulia
• yksi purkki yrttitomaattimurskaa
• n. 2dl vettä
• mausteita (itse käytin suolaa, kuivattua basilikaa, paprikaa ja mustapippuria)

• n.50g voita (oivariinilla mentiin tällä kertaa)
• 1 dl vehnäjauhoja
• 1l maitoa (mulla meni 7dl rasvatonta ja 2dl ruokakermaa, koska ne olivat ainoat maitotuotteet joita jääkaapissa sattui olemaan)
• viherpippurikoskenlaskijaa
• muskottipähkinää

• lasagnelevyjä
• juustoraastetta

Lasagnen teko on oikeasti tosi helppoa, siihen pitää vain varata aikaa ja malttia, niin johan lähtee. Ja voin luvata että tulos on noin 145 385 659  kertaa parempi kuin valmiskastikkeista tehty tai eineshyllystä noukittu versio.

Noniin, eikun hommiin. Itse aloitin koko homman jauhelihan ruskistamisella. Iskin pannulle tilkan öljyä, sen jauhelihan, hienonnetun punasipulin ja valkosipulin. Käristelin menemään kunnes jauheliha oli kypsää. Lisäsin mausteet sekaan ja kumosin päälle tomaattimurskan ja mittasin murskatetralla noin pari desiä vettä sekaan. Tämän jälkeen lieden voi laittaa miedolle lämmölle ja jättää porisemaan juustokastikkeen teon ajaksi. Helppoa kuin mikä.


Sitten siis juustokastikkeen tekoon. Tää on se vaihe, jota kaikki niin kovasti pelkää ja joo, onhan tässä omat riskinsä. Omien kokemusten mukaan pitää olla vaan kärsivällinen niin hyvä tulee. Elikkäs, heitä kattilaan 50g voita ja anna sen sulaa hetki. Sitten sekaan vehnäjauhot ja pyörittele niitä voissa hetki. Tämän jälkeen lisää joukkoon maito vähitellen ja hitaasti, koko ajan sekoittaen, jotta jauhot sekoittuvat tasaisesti, eivätkä paakkuunnu. Keittele muutama minuutti koko ajan sekoittaen. Soossi pois liedeltä ja sekaan paloiteltu koskenlaskijajuusto, ja yhä vaan sekoittelua kunnes juusto on sulaa. Mausta muskottipähkinällä.


Nyt on kastikkeet valmiina, joten kokoaminen voi alkaa. Voitele vuoka ja iske pohjalle tasainen kerros jauhelihakastiketta, niin, että pohja menee piiloon. Lisää päälle saman verran juustokastiketta ja siihen päälle lasagnelevyjä. Toista sama 3-4 kertaa kunnes pääset astian reunaan asti ja kastikkeet loppuvat. Laita päälimmäiseksi kerrokseksi juustokastiketta.

Päällä vaan mieleinen määrä juustoraastetta ja uuniin 175 astetta 50 minuuttia alimmalla tasolla. Ja nam valmista tuli!


Koska ihminen on ihan hirmuisen hyvä kertomaan mitä tehdä, voisin tähän nyt vielä lisäillä mitä EI kannata tehdä ja mitä kannattaa ottaa huomioon. Kaikki kohdat ihan siis itse kokemuksen kautta opittuja, tottakai.

• Jääkaapista on ihan hyvä tarkistaa, että tarvittavia raaka-aineita tosiaan on, ja niitä on riittävästi
• Kannattaa myös etsiskellä valmiiksi ne aineet jo alkuvaiheessa, eikä silloin kun juustokastike porisee liedellä ja olet ihan varma, että se muskottipähkinä on jossain siellä kaapissa.....
• Voisi olla myös järkevää huolehtia, että se talouden ainoa vuoka-astia, johon lasagne ylipäätään mahtuu, on puhtaana, eikä lavuaarissa järkyttävän suuren tiskivuoren alla vielä silloin kun pitäisi alkaa koko settiä pistää kasaan.
• Jauhenlihaa on huomattavasti helpompi käsitellä kun sen muistaa ottaa sulamaan
• Kun sen maidon heittää sinne jauhoihin kuitenkin kertalorauksella, on tuloksena äärimmäisen herkulliset jauhopaakut. Sen jälkeen kun niitä on tuskissaan kymmenen minuuttia yrittänyt saada sekoittumaan nesteeseen, kannattaa hakea vain se lusikka ja kauhoa ne paakut sieltä pois. Tai sitten vain oikeasti lisätä se maito hitaasti.
• Juustokastiketta ei muuten kannata ihan kauheasti nesteen lisäyksen jälkeen sekoitella  pohjia myöten, koska se on kuitenkin palanut pohjaan ja tuloksena on juustokastike, jossa on palaneita jauhohiutaleita seassa. Nam.
• Jotta se kastike ei palaisi pohjaan, kannattaa käyttää pinnoitettua kattilaa teräksisen sijaan.
 • Kokoamisvaiheessa kannattaa sen verran keskittyä, että muistaa laittaa kaikkia kolmea juttua, eikä vain latele kastikkeita toisensa perään ja unohda niitä lasagnelevyjä välistä kröhöm.....


Mutta oikeasti, vaikka tässä voi mennäkkin pieleen , niin ei mikään noista kohdista pilaa sitä ruokaa ja voit tehdä vaikka nuo kaikki virheet ja onnistua silti, niin kuin minä!
Ja hei lasagnenhan voi tehdä ihan muustakin kuin jauhenlihasta, esim soijarouheesta, katkaravuista, ,pelkistä vihanneksista. Itse ajattelin ensi kerralla kokeilla kanaversiota!




tiistai 22. tammikuuta 2013

Happy thoughts

Tulin just kotiin töistä ja oikeasti mun pitäisi kömpiä tonne jo nukkumaan, mutta oon niin hyvällä tuulella on pakko laittaa vähän juttuja ylös, mitkä asiat saa mut iloisiksi tällä hetkellä.

♥ Auton ikkunat eivät olleet jäässä kun lähdin töistä, vaan pääsin heti ajamaan kotiin päin
♥ Nautin oikeasti mun työstä ja olen superiloinen kun saan vastuuta ja muhun luotetaan
♥ Mun työkaverit on muuten ehkä parhaita ikinä
♥ Meidän Miamin matkaan ei ole enää  montaa viikkoa!
♥ Mulla on myöhemmin tänään kampaaja ja saan mun muodikkaan tumman juurikasvun piiloon
♥ Sovittelin eilen illalla muutamia shortseja ja parit sellaiset, jotka eivät menneet edes kiinni viime vuonna mahtuivat loistavasti, eikä edes puristaneet!
♥ Illalla odottaa bodypump, josta oon oikeasti oppinut tykkäämään
♥ Kauppiksen pääsykoekirja ei tuntunut eilen niin kuivalta kuin tähän mennessä vaan oikeastaan ihan mielenkiintoiselta
♥ Mulla on kaksi vapaapäivää edessä
♥ Söin tänään (taas) kahta mun herkkuruokaa, kanapestopastaa ja tomaattimozzarellaleivän
♥ Mulla on tuolla lämmin kainalo (ja luultavasti myös lämmitetty peitto ja tyyny, joista saan hetken tapella) odottamassa, joista saan hetken aikaa nauttia, ennen kuin tuo herra suuntaa töihin

Nyt viimeisimmän pariin ♥

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

I'M (GONNA BE) IN MIAMI BITCH!!

Tossa edellisessa haasteessa mainitsinkin asioista, mitä halusin viime vuodelta, mutten saanut ja tämän vuoden tavoitteista. Yksi niistä on nyt sitten jo toteutumassa, sillä reilu kuukauden päästä me lähdetään Tuomaksen kanssa näihin maisemiin:



Tumblr_m2xq28rlwd1qjldito1_500_large

Tumblr_lk47xgrm6u1qdpsx9o1_500_large

Tumblr_lpq0tfagye1qam6r1o1_500_large

Tumblr_ln5uei7c881qh9lico1_500_large

Ens kuussa nimittäin hypätään koneeseen ja suunnataan Miamiin pariksi viikoksi!! Oon tästä matkasta ihan superinnoissani, USA on ollut minulle sellainen haavekohde, minne olen ajatellut pääseväni ehkä joskus aikuisiällä, jos silloinkaan. Ja nyt me mennään, vaikka ajatus tähän tuli vasta ihan kuukausi pari sitten!! Nyt vaan pitäisi saada aikaiseksi kaikki valmistelut, kuten ESTA, passi yms yms, koska tiedän, että tämä kuukausi tulee hujahtamaan älyttömän nopeasti. En malta odottaa!!

(kuvat: weheartit)

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

2012

Varmaan jokaisessa blogissa on pyörinyt sama vuoden 2012 -kysely, mutta en voi vastustaa kiusausta myös itse täyttää sitä. Nähkääs, nuorempana olisin niin kovasti halunnut täyttää kaiken maailman raksi ruutuun, vastaa rehellisesti yms yms kyselyitä, mutta en koskaan voinut. Silloin nuo kyselyt kiersivät yleensä irc-galleriassa, eikä minulla ole koskaan ollut "käyttäjää" siellä. Rankka lapsuus.

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
- Olen, moniakin!
2.. Oletko tehnyt jotain sellaista tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
-Ihan kauuuheasti, olen esimerkiksi matkustanut äitini kanssa rantalomalle, kirjoittanut ylioppilaaksi, muuttanut pois vanhempien luota ja saanut vakituisen työn, huii!
3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
- Jebaa.
4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
-Ensimmäisenä tulee nyt mieleen tämän kodin saaminen ja lähestulkoon koko viime kesä festareineen, road trippeineen.
5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
- En.
6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
-Paha sanoa, mutta kasvanut olen varmasti, eli sanotaanko sitten että joo?
7. Oletko lihonnut?
- En muista yhtään, kuinka paljon painoin viime vuoden alussa, mutta varmaan niin, että alkuvuodesta lihoin ja sen jälkeen laihtunut?
8. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
- No enhän minä nyt sellasia
9. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
- En
10. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
- En, pitää ottaa tämän vuoden tavoitteeksi!
11. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
-Apuaa, en edes muista keihin olen tutustunut kuluneen vuoden aikana! No työkaverit nyt ainakin ja pari muuta mussukkaa!
12. Synnyttikö kukaan läheisesi?
- Hmm, juu.
13. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Ei, mutta läheiseni läheinen, eli kosketti minuakin.
14. Missä maissa kävit?
-Virossa, Ruotsissa ja Turkissa.
15. Mitä haluaisit vuodelta 2013 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2012?
-Tuomaksen kanssa matkalle ja tatuoinnin nyt ainakin.
16. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2012?
-olen superhuono päivämäärien kanssa, mutta sanotaanko että ainakin heinäkuun alkuu kun muutettiin.
17. Vuoden suurin saavutuksesi?
- Ylioppilas!
18. …ja suurin epäonnistuminen?
-ööööö, en epäonnistu? :DDD
19. Kärsitkö vammoista?
- Henkisistä. Ai joo ja leikkasin sormenpäästä palan pois.
20. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- Varmaan jotkust huonekalut kuten ihanaihana sohva, tosin Tuomas ehkä osti sen?
21. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Vuokraan
22. Mistä innostuit eniten?
- Kesästä ja kaikista ihanista yhteisistä tapahtumista. Ja omasta kodista!
23. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko nyt onnellisempi vai surullisempi?
- Samoissa mennään varmaan
24. Lihavampi vai laihempi?
-Ei hajuakaan, en omista vaakaa edes. Olen sinut itseni kanssa paremmin.
25. Rikkaampi vai köyhempi?
- Rikkaampi!
26. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- Käynyt salilla!
27. …entä vähemmän?
- Valittanut :D
28. Miten aiot viettää joulun?
-Mun joulu kesti tasan kolme tuntia ja sen vietin perheen luona syöden hyvin. Muuten töissä.
29. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
-Öööööm en oikeen kadu ikinä mitään, mutta en olisi mennyt töihin lukulomalla.
30. Rakastuitko vuonna 2012?
- No ehän mää ainakaan kehenkään uuteen :)
31. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
-Eipäs ollutkaan
32. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- HIMYM ja Sons of anarchy!

33. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
-En vihaa
34. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Mun lukeminen tais keskittyä tasan lukio- ja pääsykoekirjoihin, että joo...
35. …entä musiikillinen löytö?
- Onhan noita tykkejä biisejä löytyny mut en kyllä nyt osaa sanoa parasta.
36. Mitä halusit ja sait?
- Työn, oman kodin
37. Mitä halusit, muttet saanut?
-Halimatkaa Tuomaksen kanssa, koulupaikkaa (no okei, sitä en halunnu hirveen kovaa), ainiin ja hauvavauvaa
38. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
- Oon kattonut hurrjasti elokuvia, enkä nyt muista mikä olisi ollut se parhain tai mitä olen edes katsonut viime vuonna :D
39. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- Alotin synttärit rattosasti töissä ja sitten vietettiin tupareita yhdistettyinä mun synttäreihin!
40. Ketä kaipasit?
-Ömm, en ehkä ketään?
43. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
-Perhe, Tuomas

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Pikapika

Hiljasta on ollut tällä saralla, johtuen tosiaan joulusta. Minun jouluni kului suhteellisen eri tavalla kuin aiempina vuosina, duunia on painettu sen verran että hirvittää. Aikaa ei ole ollut muuhun kuin nukkumiseen, jos siihenkään ja mun jouluni kesti tänä vuonna noin kolme tuntia, kun kävin vanhempien luona syömässä ennen töitä. Että sellaista. Pitää kattella, että milloin mulla on seuraavan kerran ihan oikeasti vapaapäivä, niin josko saisi jotain kuulumisiakin kirjoiteltua, nyt ei vaan lähde ja pitäähän tässä tosiaan taas sinne töihinkin lähteä, palaamisiin siis..

maanantai 17. joulukuuta 2012

Finding Christmas

Sain tänään vihdoin tehtyä jotain, mitä minun on pitänyt tehdä jo useamman viikon ajan, kävin nimittäin joululahjaostoksilla. En ole käyttänyt valehtelematta sekunttiakaan tänä talvena siihen, että olisin miettinyt valmiiksi mitä ostaisin läheisilleni. Joulu on tullut jotenkin niin puun takaa, vaikka kotia koristelinkin jo reilusti marraskuun puolella ja useat pikkujoulut on tullut vietettyä niin railakkaissa kuin rauhallisissakin merkeissä. Koko ajan olen vain ajatellut, että onhan tuohon nyt aikaa. Ja nyt vihdoin havahduin, että se jouluhan on viikon päästä, siis muutaman päivän. Näin ollen tein niinkuin asiaan kuuluu, suuntasin ostoksille.

Poiketen kaikista aiemmista vuosista, lahjojenosto sujui kuin tanssi. Autolla Jumboon, muutama hutikaupan kierto alkuun, samalla hieman ideoiden mitä sitä voisi kenellekkin ostaa, täsmäiskut takuuvarmoihin liikkeisiin, ja se oli siinä. Puolitoista tuntia, kaikkien lahjat, paketointitarvikkeet, ruokaostokset ja itsellekkin löytyi takki. Järjettömän helppoa. Helppoutta tosin edesauttoi se fakta, että lahjojen saajat oli tänä vuonna laskettavissa yhden käden sormilla, omilta vanhemmilta kun tuli jyrkkä ei joululahjoille, samoin kuin ystävien kesken ollaan sanattomasti sovittu, että mitään ei hankita.




Olen ollut järjettömän aikaansaava muutenkin tänään, jouluostosten lisäksi olen nimittäin oikeasti tehnytkin jotain. Aamupäivä luonnollisesti kului kotioloissa, sillä vaikka heräsinkin tänään poikkeuksellisesti jo yhdeksältä, lorvin yövaatteissa siihen asti että Tuomas pääsi töistä. Tuomas on siis poikaystäväni, tai no, avomieheni, tuo vain on niin kovin virallisen ja hyi, aikuisen kuuloinen nimike. Mutta kuitenkin, pikaisen asuvaihdoksen jälkeen suuntasimmekin lounaalle ja shoppailemaan. Ripeän toimintamme ansiosta kerkesimme vielä kahden ystävämme joulukonserttiin, joka oli sanoinkuvailemattoman ihana. Erilaiset joululaulut loivat ihanan jouluntunnelman ainakin minulle ja on järjettömän upeaa kuunnella, kun lähipiiristä löytyy niin lahjakkaita ihmisiä. Vielä ajattelin ennen nukkumaanmenoa pistää pakettiin ne muutamat lahjat, jotka tänään hankittiin, vaikka lahjanaru unohtuikin tällä kertaa. Sen ehkä kerkeää tämän viikon aikana.

Kuvina taas niitä vanhoja instakuvia, oli niin kovin pliisun näköistä pelkkä teksi. Pitää oikeasti etsiä se piuha.

The beginning

Olen miettinyt blogin perustamista siitä lähtien kun itse aloitin niiden lukemisen eli suunnilleen vuodesta 2007. Silloisen 14 vuotiaan Oonan teksti olisi ollut vähintäänkin mielenkiintoista luettavaa, luojalle kiitos olen aina ollut saamaton eikä uskalluskaan tuolloin tainnut riittää oman elämän esittelyyn ja siitä kirjoittamiseen. Aika ajoin olen leikitellyt ajatuksella omasta blogista, mutta vastaan on tullut aina oma pää, ei mun elämässä tapahdu mitään erikoista. Nyt, kohtuullisen viiden vuoden harkinta-ajan jälkeen, olen vihdoin päässyt tulokseen, että jos kerran käytän useamman tunnin päivässä siihen, että selaan kuvia muiden sämpylöistä ja luen heidän hammaslääkärikäynneistään, voin myös itse kirjoittaa omistani, vaikkei ketään kiinnoistaisikaan. Vaikka tosin, kiinnostaahan minuakin.

Minun blogini tulee (toivottavasti) olemaan sellainen kuin minäkin, sujuva sekamelska kaikkea, mitä ikinä nyt tulenkaan tekemään. Sämpylää ja hammaslääkäriä, arkea ja ehkä vähän juhlaakin. Valtaosa päivästäni kuluu yleensä töissä tai kotona, johtuen kolmivuorotyöstäni, jonka ansiosta aikataulujen järjestäminen ystävien kanssa on oma taiteenlajinsa. Kotona viihtymiseen tosin liittyy myöskin ehkä se, että rakastan kotiani valtavasti. Olen aina ajatellut, että ensimmäinen oma kotini tulee olemaan likainen, muovimatollinen kerrostaloluukku, jonka käytävillä naapurin pirinistit pyrkivät omiin koloihinsa ja vaikka kuinka kovasti haluaisi sisustaa, ei varaa kuitenkaan olisi muuhun kuin ystävän isotädin lahjoittamiin kissankusisiin sohviin. Sanotaanko nyt niin, että eihän se nyt (onneksi) ihan niin mennyt. Kotijutut ovat siis luultavasti kovin suosittuja aiheita.


 Saa nähdä mitä tästä nyt ylipäätään tulee, voi olla että innostun tästä touhusta ja blogista tulee harrastus, voi olla, että kyllästyn kahden päivän kuluttua ja tämä jää. Sen verran olen ainakin pihalla, etten tiedä yhtään, kuinka koko blogger toimii, eli kuinka voisin muokkailla blogia tai esimerkiksi lisätä bannerin. :D Aika näyttää.


Kuvituksena toimii muutama instagramkuva, niin minusta, kodista kuin niistä sämpylöistäkin, vaikka tällä kertaa kuvassa onkin vain Tallinnassa hörppäistyt kahvit. Ja instakuvat sen takia että kameran johto, jolla kuvat saa siirrettyä, on paikassa x....