Pikapika

Hiljasta on ollut tällä saralla, johtuen tosiaan joulusta. Minun jouluni kului suhteellisen eri tavalla kuin aiempina vuosina, duunia on painettu sen verran että hirvittää. Aikaa ei ole ollut muuhun kuin nukkumiseen, jos siihenkään ja mun jouluni kesti tänä vuonna noin kolme tuntia, kun kävin vanhempien luona syömässä ennen töitä. Että sellaista. Pitää kattella, että milloin mulla on seuraavan kerran ihan oikeasti vapaapäivä, niin josko saisi jotain kuulumisiakin kirjoiteltua, nyt ei vaan lähde ja pitäähän tässä tosiaan taas sinne töihinkin lähteä, palaamisiin siis..

Finding Christmas

Sain tänään vihdoin tehtyä jotain, mitä minun on pitänyt tehdä jo useamman viikon ajan, kävin nimittäin joululahjaostoksilla. En ole käyttänyt valehtelematta sekunttiakaan tänä talvena siihen, että olisin miettinyt valmiiksi mitä ostaisin läheisilleni. Joulu on tullut jotenkin niin puun takaa, vaikka kotia koristelinkin jo reilusti marraskuun puolella ja useat pikkujoulut on tullut vietettyä niin railakkaissa kuin rauhallisissakin merkeissä. Koko ajan olen vain ajatellut, että onhan tuohon nyt aikaa. Ja nyt vihdoin havahduin, että se jouluhan on viikon päästä, siis muutaman päivän. Näin ollen tein niinkuin asiaan kuuluu, suuntasin ostoksille.

Poiketen kaikista aiemmista vuosista, lahjojenosto sujui kuin tanssi. Autolla Jumboon, muutama hutikaupan kierto alkuun, samalla hieman ideoiden mitä sitä voisi kenellekkin ostaa, täsmäiskut takuuvarmoihin liikkeisiin, ja se oli siinä. Puolitoista tuntia, kaikkien lahjat, paketointitarvikkeet, ruokaostokset ja itsellekkin löytyi takki. Järjettömän helppoa. Helppoutta tosin edesauttoi se fakta, että lahjojen saajat oli tänä vuonna laskettavissa yhden käden sormilla, omilta vanhemmilta kun tuli jyrkkä ei joululahjoille, samoin kuin ystävien kesken ollaan sanattomasti sovittu, että mitään ei hankita.

Olen ollut järjettömän aikaansaava muutenkin tänään, jouluostosten lisäksi olen nimittäin oikeasti tehnytkin jotain. Aamupäivä luonnollisesti kului kotioloissa, sillä vaikka heräsinkin tänään poikkeuksellisesti jo yhdeksältä, lorvin yövaatteissa siihen asti että Tuomas pääsi töistä. Tuomas on siis poikaystäväni, tai no, avomieheni, tuo vain on niin kovin virallisen ja hyi, aikuisen kuuloinen nimike. Mutta kuitenkin, pikaisen asuvaihdoksen jälkeen suuntasimmekin lounaalle ja shoppailemaan. Ripeän toimintamme ansiosta kerkesimme vielä kahden ystävämme joulukonserttiin, joka oli sanoinkuvailemattoman ihana. Erilaiset joululaulut loivat ihanan jouluntunnelman ainakin minulle ja on järjettömän upeaa kuunnella, kun lähipiiristä löytyy niin lahjakkaita ihmisiä. Vielä ajattelin ennen nukkumaanmenoa pistää pakettiin ne muutamat lahjat, jotka tänään hankittiin, vaikka lahjanaru unohtuikin tällä kertaa. Sen ehkä kerkeää tämän viikon aikana.

Kuvina taas niitä vanhoja instakuvia, oli niin kovin pliisun näköistä pelkkä teksi. Pitää oikeasti etsiä se piuha.

The beginning

Olen miettinyt blogin perustamista siitä lähtien kun itse aloitin niiden lukemisen eli suunnilleen vuodesta 2007. Silloisen 14 vuotiaan Oonan teksti olisi ollut vähintäänkin mielenkiintoista luettavaa, luojalle kiitos olen aina ollut saamaton eikä uskalluskaan tuolloin tainnut riittää oman elämän esittelyyn ja siitä kirjoittamiseen. Aika ajoin olen leikitellyt ajatuksella omasta blogista, mutta vastaan on tullut aina oma pää, ei mun elämässä tapahdu mitään erikoista. Nyt, kohtuullisen viiden vuoden harkinta-ajan jälkeen, olen vihdoin päässyt tulokseen, että jos kerran käytän useamman tunnin päivässä siihen, että selaan kuvia muiden sämpylöistä ja luen heidän hammaslääkärikäynneistään, voin myös itse kirjoittaa omistani, vaikkei ketään kiinnoistaisikaan. Vaikka tosin, kiinnostaahan minuakin.

Minun blogini tulee (toivottavasti) olemaan sellainen kuin minäkin, sujuva sekamelska kaikkea, mitä ikinä nyt tulenkaan tekemään. Sämpylää ja hammaslääkäriä, arkea ja ehkä vähän juhlaakin. Valtaosa päivästäni kuluu yleensä töissä tai kotona, johtuen kolmivuorotyöstäni, jonka ansiosta aikataulujen järjestäminen ystävien kanssa on oma taiteenlajinsa. Kotona viihtymiseen tosin liittyy myöskin ehkä se, että rakastan kotiani valtavasti. Olen aina ajatellut, että ensimmäinen oma kotini tulee olemaan likainen, muovimatollinen kerrostaloluukku, jonka käytävillä naapurin pirinistit pyrkivät omiin koloihinsa ja vaikka kuinka kovasti haluaisi sisustaa, ei varaa kuitenkaan olisi muuhun kuin ystävän isotädin lahjoittamiin kissankusisiin sohviin. Sanotaanko nyt niin, että eihän se nyt (onneksi) ihan niin mennyt. Kotijutut ovat siis luultavasti kovin suosittuja aiheita.

 Saa nähdä mitä tästä nyt ylipäätään tulee, voi olla että innostun tästä touhusta ja blogista tulee harrastus, voi olla, että kyllästyn kahden päivän kuluttua ja tämä jää. Sen verran olen ainakin pihalla, etten tiedä yhtään, kuinka koko blogger toimii, eli kuinka voisin muokkailla blogia tai esimerkiksi lisätä bannerin. :D Aika näyttää.

Kuvituksena toimii muutama instagramkuva, niin minusta, kodista kuin niistä sämpylöistäkin, vaikka tällä kertaa kuvassa onkin vain Tallinnassa hörppäistyt kahvit. Ja instakuvat sen takia että kameran johto, jolla kuvat saa siirrettyä, on paikassa x....